Työpaja 3.

Rakennusperintö, säilyttää vai purkaa?
 

Purkaa vai säilyttää, siinä pulma, johon suhtautuminen on vaihdellut ajan myötä. Ennen purettiin vain  täysin korjauskelvoton ja purkumateriaali käytettiin uudelleen. 1960- luvulla vaurastumisen myötä laajennettiin omakotitaloja. Elementtirakentamisen ja suurempien kerrosneliömäärien tieltä purettiin surutta pienimittakaavaisempia hyväkuntoisiakin puu- ja kivirakenteisia  kaupunkitaloja. 1970-luvulla on herätty huomaamaan vanhan rakennuskannan kulttuurinen merkitys. Ihmiset ovat ruvenneet kaipaamaan rakennusten kertomaa historiaa ja niiden synnyttämää paikan henkeä. Rakennusten käytön muuttamistarve on kiihtynyt  ja myös uudemman rakennuskannan uudistamistarve on herättänyt kysymyksen myös uudempien ja kauneusarvoltaan kyseenalaisempien  rakennusten säilyttämistarpeesta.  Rakennuksiin liittyvät taloudelliset ja kulttuuriset arvot ovat suhteessa rakennuksen käyttöön, omistajien ja käyttäjien varallisuuteen, rakennusten sijaintiin, liikenneolosuhteisiin.

 

Työpajassa pohdimme korjausrakentamista, rakennusten purkamiseen ja säilyttämiseen liittyviä kysymyksiä ympäristöministeriön yliarkkitehti Harri Hakasteen johdolla. Esimerkkinä meillä oli  Urajärven kartanon mailla sijainnut rakennus, vanhaa tilanhoitajan asunto, Åsa, joka purettiin 1950-luvulla, uuden Helsingin yliopiston  varastokirjaston ja tutkija-asuntolan tieltä. Tutkimme tilannetta matkailumajassa (18) ja katsoimme pellon toisella puolella näkyvää varastokirjastoa (13), jonka paikalla Åsa sijaitsi. ( Kohteiden numerointi uuden kartan mukaan, jonka saat suuremmaksi napsauttamalla sitä.)

Tehtävämme oli pohtia, mitkä rakennuksiin liittyvät ominaisuudet ja arvot saattoivat 1950-luvulla vaikuttaa Åsan purkamiseen. Lisäksi pohdimme pohdimme miten Åsan kävisi tänä päivänä, mikäli vastaava tilanne toistuisi. Millä lailla nykyinen arvomaailmamme on muuttunut?

Rakennuksen arvioitavat ominaisuudet
  • Käyttökelpoisuus ja toimivuus; suhde nykyiseen käyttöön, soveltuvuus muuhun käyttöön, pohjaratkaisun toimivuus, valoisuus, esteettömyys, muuntojoustavuus, käyttöikä
  • Turvallisuus; rakenteellinen turvallisuus, paloturvallisuus, käyttöturvallisuus
  • Esteettisyys; kauneus, elämyksellisyys, viihtyvyys, taiteellisuus, suhde muuhun ympäristöön
  • Ympäristöystävällisyys; energiatehokkuus, päästöttömyys

 

  
  • Terveellisyys; sisäilmasto, kosteusvarmuus, akustiset ominaisuudet
  • Kulttuuri- ja rakennushistorialliset arvot, historialliset arvot, ainutlaatuisuus
  • Sosiaalipsykologiset arvot, tunnearvot
  • Taloudelliset arvot; tuottavuus, käyttökustannukset., rakennuksen myyntiarvo
  • Rakennuksen kunto ja korjattavuus
  • Sijainti

 
 
1900-luvun alussa Åsassa asui kartanon viljelysmaiden vuokraaja vapaaherra August Aminoff. Vuodesta 1928  maailmansotaan rakennus on toiminut taiteilijakotina niin kuin kartanon päärakennuksen oikealla puolella  oleva entinen isäntäväen sauna, sittemmin kanala ja lopulta  taiteilijakoti Rantamaja (14). Suomen kirjailija- , taidemaalari- ja säveltaiteilijoidenliitto valitsevat vuorovuosin majan kesäasukkaat. Näin toteutetaan kartanon luovutuskirjan toivomus antaa taiteilijoiden viettää lomaa vuokratta kartanon alueella.
 

Matkailumaja, jossa kokoonnuimme on entinen väentupa, jossa päivätöissä käyvät kartanon torpparit söivät eväitään ja yöpyivät. Vanhojen valokuvien mukaan Åsa muistutti tätä ennen keskiporstuallista ja kaksitupaista rakennusta. Myöhemmin majoitustarkoituksia varten tuvat on jaettu  kahtia ja rakennukseen  on lisätty kolme kuistia.

Arvioinnissa käytimme vertailua matkailumajan ja entisen taiteilijakodin kesken. Matkailumajarakennuksen kunnosta saamamme käsityksen, valokuvien ja kartan perusteella olimme taipuvaisia säilyttämään Åsan ja kehittämään sen matkailullista käyttöarvoa. Eri käyttötarkoitusta palvelleiden ja eri ajoilta olevien rakennusten käyttö ja kunnossapito tänä päivänä viritti keskustelua ja antoi kovasti pohdittavaa.

Urajärven kartanomuseo Opas, 1987, Museovirasto.  




-> Palaa valikkosivulle